“ናይ ዕለት እንጌራና ሎሚ ሀበና”

Jag tänkte vara så duktig, kirjoittaa kaikkien viestien otsikot tigrinjaksi tai amharaksi, mutta ge’ez-merkeillä kuitenkin. Suomiwikissä ei näytä olevan artikkelia tästä merkkijärjestelmästä. Ja mennäkseni vielä enemmän sivuraiteille: Oxfordin englannin kielen sanakirjaa selailemalla oppii uusia sanoja, syllabary, ooohh. Siispä tiedonjanoisille -tai nälkäisille (kun en tiedä käsitetäänkö tiedon yleisesti olevan nestemäisessä vai kiinteässä muodossa, ee-hehee), om ge’ez på svenska eller alternatively in Enggg-lishh, vaer saa gouda.

MUT-TA. Tajusin siis että jos jatkan nykyisellä linjalla, etenkin jos jätän otsikkojen merkit translitteroimatta, voi jo muutenkin harva lukija-/kuulijakunta olla entistä enemmän ymmällään. Luulen että reisuplokiini (reisu on teiskoa, noinniinkubaitövei) eksyviä, suomea puhuvia habeshoja voi olla vaikea laskea minkään käden sormin.

Rahan valuessa virtoina pois tililtä alkaa silmissä vilistä. Kun siis sen ainoan kerran tilillä on rahaa, joka sieltä voisi kadota (vrt. lompakon avatessa sieltä pois lentävä koi). Ja niin, pankissa haluaisivat että opintolainaani suoritan heille takaisin – ihan kuin eivät jo muutenkin olisi riittäviä porhoja. Niinpä tämä poika se vaan lähtee jonnekin Etiopiaan. Niin joo, tämä nyt ei ollut se pointti jota hain takaa (ylläri). Mutta mitenkäs se jonbonjovi lauloikaan, its mai laif, its nau or neevör (yh).

Olen yrittänyt selvittää matkaoppaista ja suoraan habeshoilta kysyen, mikä olisi sopiva reissulle sopiva vaatetus. Ei herättäisi ferenjinä, valkonaamana, tarpeetonta huomiota. Vaikka etenkin Addiksessä huomiolta ei kai totaalisesti voi välttyä. Syrjemmässä pohjoiseen matkustaessa on toivottavasti toisin.

Niinpä Stressmannille – kiitos tästä elämään jääneestä käsitteestä Jope Ruonansuulle – fyndaamaan. Taitaa olla koulutuksen ohessa kaikille myyjille painotettu, että kaikille pitää yrittää tunkea mukaan alennuksin, pilkkahintaan, jankuttamalla, tai millä muulla keinolla tahansa, vähintään pari pakettia alushousuja. Boksereita jos ei muuten. Mutta minähän en taivu. Ainakaan tällä kertaa.

Khakin väriset puuvillahousut ookoo? Ei liian löysät niin saa hyppiä ympäriinsä kädet jatkuvasti vyötäröllä, saaden koko ajan pelätä housujen tippumista. Toisaalta, ei liian kireät, ei myöskään polvien kohdalta, jotta ei aiheuttaisi itselleen entistä enemmän tarpeetonta epämukavuutta istuessa tuntikausia bussin kyydissä (tuo linkattu video kannattaa muuten katsoa vaikka ei amharaa muuten edes kuuntelisi sujuvasti).

Mikä siinäkin sitten viehättää, ainakin etukäteen, seurata bussin ikkunasta pölyisiä maisemia, afrikkalaiskyliä toisensa jälkeen, kun kotipuolessa ei pysty edes kesäaikaan matkustamaan kaupunginbusseilla ilman että tuskastuu niiden sisällä vallitsevaan tukahduttavaan kuumuuteen.
Ja pitkänmatkan linja-autojen pysähtyessä vessatauoille puun juurelle keskellä ei mitään, jossain päin yhdeksän ja neljäntoista asteen välillä pohjoista leveyttä.

Voi terve. Mitä on taas tullut tehtyä? Alkaa pelottaa.