When It Rains It Pours

Tuesday, September 20, 2011

Åh nej. Ei nyt taas. Sekavaa pään aukomista, lähes tulkoon mädäntyneiden ajatusten tuulettamista. Päässäni vallitsee kaaos. (Ylläri nyt taas.)

Kuukauden päästä pitäisi olla matkalla kaikki laukut pakattuina, kaikki ylimääräinen krääsä – hyttysverkot ja muut – tilattuina, rokotustositteet löydettynä ja lisäpiikeistä jäljet käsivarressa. Ajattelin opetella vähän niitä amharan perusteita ennen lähtöä. Vaan eipä koskaan tunnu kerkiävän kaikkea mitä haluaisi ehtiä.

Milloin opin olemaan tuntematta painetta asioista joita en yksinkertaisesti saa aikaan tai joita en pysty tekemään. Kuten kirjoittamaan säännöllisesti. Aktivoiden sitä osaa minusta joka haluaa saada jotain aikaan elämällään. Sekavuutta.

Miksi minä tätäkään kirjoitan?

Nyt alkaa tippumaan tietoja monesta suunnasta että minun tulisi Etiopiassa kulkea vain tuttujen tuttujen seurassa, ei oikeastaan luottaa kehenkään. Poliittinen epävakaus, pinnan alla kytee ja kaikki se. Vai mikä muu onkaan syynä. Toki valkonaamana herätän huomiota. Mutta en minä rikas ole, oi, päin vastoin.

Tosin tästä aiheesta, suhteellisesta rikkaudesta, pohjoismaisesta köyhyydestä, mielen sairauksista, tunneperäisestä pahasta olosta, afrikkalaisten köyhyydestä, nälänhädästä, ei jaksaisi oikeastaan vääntää.

Nälän ja puutteen joutuu varmasti paikan päällä kohtaamaan ja se tulee epäilemättä vaikuttamaan enemmän tai vähemmän. Mutta ei huvittaisi, enkä oikeastaan edes jaksaisi, vääntää peistä siitä kuinka muka on lottovoitto syntyä synkän Pohjolan vaikeiden ihmisten keskelle.

Blah.

Ymmärrän, minun täytyy kunnioittaa ja arvostaa mielipiteitä ja neuvoja diasporan habeshoilta. He tietävät paremmin paikalliset tavat, kulttuurin ja tilanteen. Mutta ei tunnu hyvältä, jos en ollenkaan saisi kulkea yksin ulkona tuulia haistelemassa.

Raporttien mukaan nettiyhteydet Etiopiassa ovat kuin paluu 90-luvulle, jossa modeemien vinkuna ja parhaimmillaankin ISDN-nopeudet rokottivat paikallisten puhelinyhtiöiden asukkaita. Niinä päivinä kun ei ole sähkökatkoja tai niinä päivänä kun netti suostuu toimimaan. 50 santimiä / minuutti (Subunit 1/100). Vaan mistä minä tarkkaa summaa vielä tiedän.

Voi elämä. Kaikki on taas sekaisin. Lääkkeidenkö vaikutusta, liikaa sosiaalisuutta vai väsymystä. En minä tiedä mistään mitään.

Taas jyskyttää päässä ajatus, haluan vain kuolla. Mutta kun en halua kärsiä. Ehkä se jatkuva tunne siitä halusta ettei ole olemassa, on yhtä kuin ettei tunne kipua eikä henkistä kärsimystä. On näkymätön muille.

Anteeksi
.

Comments are closed.
1 visitors online now
0 guests, 1 bots, 0 members
Max visitors today: 1 at 02:39 am UTC
This month: 4 at 01-03-2022 01:40 pm UTC
This year: 4 at 01-03-2022 01:40 pm UTC
All time: 181 at 07-23-2013 08:30 am UTC