To Begin With (b’mejemarya / ብ’መጀማርያ)

Eika mun nappaimistossa tietysti oo skandeja. Bredbandskollenin mukaan yhteysnopeus on 0.10 Mbps. Ja kirjoitettavaa riittaisi vaikka kuinka. Tazina Guest House on sen verran sivussa etta edes kohtalaisia kahviloita tai virvoitusjuomaloita ei loydy aivan vieresta. Kestaa taas hetki tottua enkkunappikseen ja Shiftikin toimii vahan niin ja nain.

Lamauttavaa kun ei pysty kunnolla kommunikoimaan. Siis toki voisi englantia jauhaa, mutta kun on aina kerta valittava se korkein este voitettavaksi.

Nain ensimmaisena muistikirjasta parin sivun muistiinpanot lahtoillalta. Yritan naputella nopeasti ennen kuin tietokoneen vieressa olevan vastaanoton nuori tati (joo, taalla on TODELLA paljon nuoria ihmisia) hermostuu kun jumitan koneella.

ke 19.10.
Sky City, Arlanda

Arlandan terminaalin himmennetyt valot, stressi, sandaalit jalassa, hissi tyhjentyi junalaiturille, puvuntakki paalla, villaneule, hikipisarat valuvat, onko lentokoneessa kylma?

(jaha, nyt se / vihdoin loytyi, toim. huom.)

Junassa vain kylmakiskoisia (ahahaahaa) sveduja, luultavasti useimmat toista palaamassa. Pakkoko on tehda niin kuin minakin yleensa, varasta kaytavapaikka muovikassilla (ICA, Coop-wotevor), istua itse ikkunapaikalla napit korvissa taysin poissa tasta maailmasta.

Tuskin 130 kruunun arvoista seisoa lahes koko 20 minuutin junamatka. Kirjoituskasi vasyy, painankohan kynaa liian kovaa paperia vasten? “Ahaa, olet vasenkatinen“, sanoi MDG kun oltiin viela kampilla.

Alunperinhan MDG:n piti heittaa minut ajoissa Arlandaan, tiputtaa laukkuineni vitosterminaalin luo ja siita sitten kiiruhtaa viela kuudeksi toihin.

Kuitenkin viiden aikaan olimme yha setvimassa pulmaa “Miten saada massiivinen sininen matkalaukku kiinni ja lukkoon tavaroiden pursuessa yli?

Junassa lapsi itki lastenvaunuissa. Tiedattehan sen hetken kun vauva on hetken hiljaa, keraa voimia uuteen itkuun. Ei istumapaikkaa, melua, vasynyt, stressaantunut, olin hyppia pitkin junan seinia.

Ehka tamankaltaisten tilanteiden vuoksi ihmiset luulevat etta aspergerit, tai ainakin mina, vihaan lapsia. Att dra over alla med samma kam och sa vidare.

Pimentynyt ilta, kamppaillen kahden laukkuni kanssa markaa asfalttia eteenpain. MDG ei voinut jattaa minua sinne asti missa taksit odottavat asiakkaita asemarakennuksen edessa.

Pahin aika vuorokaudesta olla asemalla, ihmisten virratessa ohi kiireisena laumana sisaan asemarakennuksen liukuovista. Puhelinliittymamyyjat yrittavat pysaytella pendlareita.

Habeshoja kulkee ohitseni, yksi seisoo kai jotakuta odottamassa hissin vieressa. Tuntuu tavallistakin oudommalta kun tiedan minne olen itse matkalla.

Jonkun korkokengat kopisevat puupaneelilattiaan. Ruotsalaismies metrin paassa puhuu puhelimeensa ties kuinka pitkaan. Tata kirjoittaessa voi monien kuulla juoksevan junalle [Sky Cityssa, toim. huom.], kysyvan neuvoa. Pari pienta arabipoikaa on innoissaan, juoksevat ympari lattiaa matkatavarakarryjen kanssa. Sellaisten, tiedattehan, joiden vipua pitaa painaa etta ne liikkuvat minnekaan.

Huono ryhti, kamera kaulassa, ahdistaa, haluaisin sulkea silmani ja unohtaa koko reissun. Kaksi tuntia koneen lahtoon, paasisikohan nousemaan pyorealta tekonahkapenkilta lampsiakseen kohti lahtoselvitystiskia.

Taas ihan hajoamispisteessa kaikesta stressista. Vaan miten kissat parjaavat kolme viikkoa? Kaipa ne, vaan tulee ikava. Kun en kerennyt edes, eh, lahtosilittamaan.

Toinen Affa oli soitellut. Unohdin soittaa takaisin. Han oli se joka jarkkasi minulle kaikki kontaktit Etiopian paassa. Lahetti 500 dollaria ystaville, perheelle ja sukulaisille, Forexin ja X-Changen kuoret povitaskussa. Passikin siella samassa paikassa, toivottavasti.

*huoh*

Vastaanoton tati puhuu amharaa jollekulle puhelimessa, pikku-TV huutaa vieressa, jokin arabialaiskanava paalle. En tieda onko sama kuin huoneessa etta vain muutama kanava nakyy. Kova aani hukuttaa kuitenkin alleen kova-aaniset muslimien rukoukset jostain lahistolta. En tieda onko taalla jossain kenties moskeija.

Ja kuka ei nyt loyda sita kaapelia mistaan etta saisi siirrettya kuvia kamerasta koneelle *grinding teeth*

  1. Fisu
    October 22nd, 2011 at 15:42 | #1

    Tsemppiä reissuun! Kiva kun voi täältä lueskella mitä siellä oikein tapahtuu..

  2. Etelän täti ;-)
    October 24th, 2011 at 18:54 | #2

    Hieno juttu, että selvisit sinne asti! Aika makea paikka, kun noin paljon mehiläispesiä ;-)
    Kuin myös kiva lukea, miten Ahrikassa kulkee elämä.
    Täällä ollaan hengessä mukana koko poppoo!

Comments are closed.
1 visitors online now
0 guests, 1 bots, 0 members
Max visitors today: 1 at 05:27 am UTC
This month: 3 at 04-01-2025 06:51 pm UTC
This year: 15 at 02-21-2025 06:36 am UTC
All time: 181 at 07-23-2013 08:30 am UTC