Aangest Round the Clock

Saturday, November 5, 2011

Mista loytaa tosi rakk..tai no, ainakin kohtuullisen hyvan nettikahvilan. Shiresta sellaista ei loytynyt, tanaan olen istunut kolmisen tuntia Hiacen kyydissa paastakseni Adwaan. Aksumissa jouduin valitettavasti vaihtamaan autoa ja talla kertaa apunani ei ollut ketaan. Aamuviiden jalkeen (Etiopian aikaa, siis yhdeltatoista) ei autoja ollut valittavaksi asti kuten niin usein muuten. Nopeasti siina tuntuu vanha nuortuvan kun pitaa rynnia saapuvan Hiacen luo kyynarpaataktiikalla. Mita siita kavelykepista enaa silloin tukea tarvii…

Noh, koska eilen alkuillasta yhteydet patkivat Shiresta ja lopen uupuneena en jaksanut vankikoppihuoneestani Afrik’a Hotielissa (noin niin kun translitteroituna etta mita tah hah) lahtea edes illalliselle. Siispa en kuitenkaan saanut puskettua linjoille vihoviimeista Addis-avautumista.

la 22.10.

Vasyttaa, turhauttaa, kaikki vanhat fiilikset alkavat tulemaan takaisin. Siis ahdistus, sosiaalinen vasymys, vasymys kaikkeen. Huonompi juttu kun reissusta pitaisi pystya nauttimaan ja saamaan edes vahan voimia tulevan pimean pohjoisen talven varalle. Ja pitaisi lisaksi tulla toimeen kaiken kanssa joka on erilaista kuin mihin itse on normaalisti tottunut.

Kello on rapiat nelja illalla, siis jotakin iltakymmenen (klo 22) jalkeen. Eilen ja tanaan on sahattu Megenagnan ja Koteben valia.

[kappale sensuroitu]

Huomenna jalleen aikainen heratys. Aikaisemmin vasytti, nyt kaikki ajatukset vain pyorivat paassa.

Netista, joka toimii tuskin modeeminopeudella, saa yllattaen maksaa muutamankymmenen birria tunnin ja vartin kaytosta. Tuo lansimaalaisittain mitaton summa ei ole ongelma sinansa. Minun ongelmani on se jos yhtakkia ja ennakkoon ilmoittamatta lavaytetaan maksettavaksi jokin konttasumma. Ehka en sitten vain tunne etiopialaisia tapoja.

Kaikki taalla perustuu toisten ihmisten kanssa kommunikoimiseen ja sellaiseen nenttiyteen jossa kuulopuheet ja verkostoituminen ovat kaiken A ja O. Siina mielessa lansimaissa elaminen sopii minulle huomattavasti paremmin. Mutta mita ihmisiin tulee, myos muihin kuin kanssauskoviin, he vaikuttavat paa-asiassa olevat lampimampia, mukavampia. Tietysti taas taalla ymmarrystya masennuksta, ahdistusta ja eri fobioita kohtaan ei ole edes sita vahaa mita “lannessa”. Vaikkakaan taysin tyhjentavaa mielipidetta en kolmen paivan perusteella pysty ilmaisemaan. Mutta kenties kipu, karsimys ja ahdistus kuvastuu taalla visuaalisemmin (kerjalaiset) ja fyysisemmin (ei niinkaan tunneperaisia kuin fyysisia sairauksia ja vammoja).

Haluan oikeastaan pois Addiksesta. Kaikki taalla tuntuu liian kaoottiselta kuten kai olen jo kirjoittanutkin aikaisemmin. Jos koko reissu on tata niin mita rentoutumista tama tallainen on?

Ja huomenna ylos kello kahdentoista ja yhden valilla. Ehka vain kuvittelin enemman talta reissulta. Maanantaiaamuna kohti Mek’elea Dessien, Weldiyan ja mahdollisesti jonkin muunkin paikkakunnan kautta. Silloin pitaisi paasta ylos suunnilleen kello kymmenen tienoilla, siis neljalta aamuyolla. Mama mia!

su 23.10.

Olen tuntenut huonommuuden tunnetta pitempaan kuin voin muistaa. Ei se ollut kotikasvatuksesta kiinni vaan luultavasti suurelta osin siita miten olen aina saanut kokea itseni erilaiseksi, kummalliseksi, oudoksi.

Muut, nuoret ihmiset erityisesti, ovat huomanneet minusta heijastuvan epavarmuuden ja sosiaaliset puutteeni kayttaen niita sitten helposti hyvakseen tai omaksi edukseen.

Silti juuri tanaan tunnen kaikesta huolimatta syvimpana tunteenani kiitollisuutta. Kiitollisuutta siita etta olen saattanut toteuttaa pitka-aikaisen haaveeni ja tulla tanne, kiitollisuutta Luojalle kaikista niista ihmisista jotka ovat venyneet minun vuokseni omista arkirutiineistaan valittamatta.

Vaikka kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen. Mutta silti yleensa taalla se ahdistus, jota jatkuvasti tunnen kotona ruutua tapittaessani tai sangylla ylos kohti kattoa tuijottaessani, on peittynyt nopeasti jonkin muun tunteen alle.

Silti usein minun on vaikea pitaa tunteitani kurissa niiden alkaessa vyorya yli laidan. Jos joku niinkin paljon kuin vain mainitsee jostakusta joka on menossa naimisiin, minua alkaa ahdistaa. Mina en taida nenttien sosiaalisia trikkeja ja peleja jotta itse paasisin hivuttautumaan yhtaan lahemmaksi samaa askelta.

Ja niin, viela jollain ilveella pitaisi raapustaa 30 postikorttia…kylla, 30… Ehka vain yritan liikaa. Seuraavaksi pitaisi paasta rauhoittumaan jotta aamuneljan heratys onnistuisi.

Tiedan keta kiittaa naista uusista yst..tai anteeksi, ainakin tutuista, tahan asti:
haftena Heriti perheineen
Abel
Jonadab
Beamlaku
Berhane (joka uhrasi koko torstaipaivansa minun vuokseni)

Categories: ሽግር ርእሰይ Tags:
  1. Elina Korkeila-Väänänen
    November 6th, 2011 at 20:46 | #1

    Jess, taas saatiin viikonlopun Afrikka-annos! Kun luet näitä myöhemmin itse,tajuat totisesti tehneesi jotain merkittävää! Voimia! T ellu vee ja perhe

Comments are closed.
1 visitors online now
0 guests, 1 bots, 0 members
Max visitors today: 3 at 12:08 am UTC
This month: 5 at 12-06-2021 09:18 pm UTC
This year: 21 at 03-03-2021 12:14 pm UTC
All time: 181 at 07-23-2013 08:30 am UTC