Weldiya Flashbacks

Thursday, December 1, 2011

Yritän pienennellä kuvia samalla kun vähän väliä vilkailen hermostuneesti Windowsin kelloa näytön oikeassa alakulmassa. Olisi hommaan kai muukin ohjelma löytynyt mutta kun ensimmäisen kerran pääsin mek’eleläisessä nettikahvilassa kuviani selaamaan – siinä riittää myös melkoisesti tarinaa – oli poikkeuksellisesti käyttäjätilillä rajoitetut käyttöoikeudet. Ja niinpä en voinut asentaa mitään softaa, kuten aikaisemmin hyödyntämääni yksinkertaista mutta varsin näppärää Image Resizer Powertoy Clonea.

Ja pitäisi kai vääntää arbetsrehabin Fotarissa (ädoubi-kopirait-jne) vesileimat näinkin harvinaisiin kuviin kuin Etiopiassa napsittuihin otoksiin – vaikka Fisut tai muut kalanickiä käyttävät lohi- tai turskahahmot pistäisivät vastaan.

Toki WordPressin Gallery-pluginilla pystyy automaattisesti pienentämään kuvat ja laittamaan vesileimat kuntoon, mutta ainakaan Etiopiasta käsin ei oikein automaattipienennys onnistunut. Ja jos uppaan kymmeniä, tai siis yhteensä sanoja, kappaleelta yli neljän megan kuvia, niin siirtoprosessi kestää pienen keskisuuren ikuisuuden.

Äsch, typiskt datanördsnack.

Täytyy kai tästä rynniä sinne neuropsykiatriselle jonne on ajanvaraus puolen tunnin päästä. Nih.

to 27.10.

Yordanos Hotielin eduksi luettakoon kuitenkin tämän ns. respan työntekijän palveluhenkisyys kun sanoin ማይ የለም (maj’ jellem’ – ei ole vettä), hän yritti osoittaa kelloa ja sanoi että vettä pitäisi tulla hanasta tunnin päästä. Portaita noustessani hän kuitenkin juoksi perääni ja auttoi lopulta kantamaan laukkuni toiseen huoneeseen, huoneeseen 120. Tämän huoneen ikkuna oli sivukujalle päin jonka puolella itse asiassa myös hotellin sisäänkäynti-porttikonki löytyi.

Tuskin kerkesin laskemaan laukut huoneeseen jotta saisin kokeiltua ne tärkeimmät mitä olen oppinut etiopialaisessa hotellihuoneessa kannattaa kokeilla: vessanpönttö vetää, suihkusta tulee lämmintä vettä… Ja niin, lisättäköön uusi kohta ranskalaisella viivalla tähän listaan. Että tajuan lukon avaamisen salat tai että oven ylipäätänsä pystyy lukitsemaan. Joten ah kuinka nolona häntä koipien välissä sain luikkia kerroksen sisäpihaa reunustavaan käytävään ja yrittää sanoa edellistä huonetta tsekkaamassa olleelle respan äijällä menestyksekkäällä yksi sana/substantiivi kerrallaan –menetelmällä, ቁልፍ (k’ulf’ – avain). Ja sekin tietysti meni väärin kun vika ei niinkään ollut avaimessa vaan lukossa. Eikä lausesanakirjan sanasto-osuudesta löytynyt sanaa lukko.

Niinpä ei muuta kun pakaasien kanssa vielä yksi yritys, huone 227 hotellin ylimmässä, kolmannessa kerroksessa. Ja sitten se birrin seteli esiin, kun en muutakaan keksinyt. Ja kumma kyllä, vastaanoton mies vaikutti oikeasti kiitolliselta tuosta pienestä eleestä.

Kakskaksseiska ei ollut yhtään sen paremmassa siivossa kuin muutkaan näkemäni huoneet. Ja lisäksi huoneesta sai maksaa sata birriä kuudenkymmenen sijaan koska enää ei kai ollut jäljellä yhden sängyn huoneita. (toim. huom. ainakaan sellaisia joista en olisi jo kerennyt valittamaan *hymiö*) Noh, kerrankos sitä. Saivatpa laukut nukkua omassa sängyssään kaiken röykyytyksen jälkeen. Ha.

Huone oli kuten edellä/joskus aikaisemmin kuvailtu, karseassa kunnossa. Piintynyttä likaa oli joka puolella. Ah, kuinka kotoisaa…muistuttaa omasta kämpästä. Lakanoita ei kaikesta päätellen välttämättä ollut pesty jokaisen vieraan jäljiltä. Pyyhe puuttui jonka huomasin hienosti vasta tultuani suihkusta vettä valuvana. Siis sen vähän aikaa mitä Etiopiassa pystyy suihkun alla olemaan. Kestää ensin pari kolme minuuttia jotta vedestä saisi riittävän lämmintä ettei joudu kirkumaan suoraa kurkkua kylmän veden valuessa pitkin selkää.

Ja Weldiyassa koin vihdoin ensimmäistä kertaa sen mistä olin lukenut varoituksia ennalta: satunnaiset sähkökatkot. Onneksi olin varautunut tähän eBaystä hankitulla wind-up torchilla. Mikä se on suomeksi…veivattava taskulamppu, -ko, -kö? Vaikka muutamassa minuutissa katko oli jo ohi ja sain jälleen seurata parhaita paloja japsien J-liigasta, futista totta kai, ja etenkin Saudien liigan (?) maaleja ja sitä seurannutta arabiankielistä studiokeskustelua, miehillä sheikkihuivit päässä. Ja kanavavaihtoehtoja oli vielä vähemmän kuin Tazinassa. Olisin myös toki voinut seurata alueellista amhara kililin tv-ohjelmaa. Suo siellä, vetelä täällä.

Hetkisen päästä tapasin uudelleen Kiflomin ja Hailun, olin yhä nahkeanhikinen enkä ainakaan yhtään rauhoittuneempi ja leväänneempi. Päin vastoin, stressaantunut kaikkien pikkuvastoinkäymisten kasaantuessa isoksi klöntiksi.

Categories: እቲ ዚሐይሽ Tags:
Comments are closed.
1 visitors online now
0 guests, 1 bots, 0 members
Max visitors today: 3 at 01:33 am UTC
This month: 10 at 10-08-2019 09:24 am UTC
This year: 27 at 07-07-2019 01:11 am UTC
All time: 181 at 07-23-2013 08:30 am UTC