Kuka olen? Mistä tulen? Minne olen menossa?
Ihan näitä sanoja herra Gogään ei tainnut käyttää, mutta mitäpä siitä (kai).
Tätä kertomusta lukemaan aloitteleva todennäköisesti haluaa vastaukset (ainakin) näihin kysymyksiin. Siis ennen kuin sukeltaa syvemmälle tämän valitusten valtameren syövereihin.
(Mahdollisimman) lyhyesti sanottuna, en oikeastaan ole mikään tai edes kukaan. Omasta mielestäni minulla tuskin on mitään ihmisarvoa. Jollain ilveellä olen yhä elossa. Murheellisten laulujen maassa syntynyt, vaikkakin laulun sanojen päinvastaisesti (suht) onnellisen kotikasvatuksen saanut.
En ole orpo ja tarkoituksenani ei ole kirjoittaa koskettavaa kertomusta matkastani tapaamaan perhettä ja vanhempaani, jonka en edes enää uskonut olevan elossa. En ole jäänyt sodan jalkoihin, sen raakuuksia kokenut. Painajaisia suorittamattomista lukiokursseista näen yhä silloin tällöin, mutta eihän se tietenkään ole mitään kaduilla räjähteleviin ammuksiin, palavien rakennuksien räiskeisiin ja kodistaan henkensä avulla pakenemiseen.
Tiedän että minun ei pitäisi verrata itseäni kehenkään muuhun tai kenenkään muun elämäntilanteeseen tai elämänkokemuksiin. Silti teen sitä, usein täysin huomaamattamani.
Ai kaipaatte enemmän henkilökohtaisempia tietoja? Nomutkunsiis. Johan minä sen sanoin. En ole kukaan. Ette te minua tunne vaikka luulisittekin. Kodin pikku sherlockit löytänevät hajanaisia johtolankoja sieltä täältä tai vaikka jäljittävät ip-osoitteita tarpeen tullen. Mutta silti.
Olen yksi pisara maailman ihmisten meressä, äänekkäästi puhuva, menneisyyden taakan painama ferenji (kauttaviiva väli ferengi, ei niin mitään tekemistä Star Trekin kanssa). Täällä olin ajatellut kertoa Matkan (kyllä, isolla alkukirjaimella) valmisteluista ja suunnittelusta, matkustamisesta Etiopiaan, matkustuksesta Etiopiassa. Ihan muuten vaan, noin niin kuin hetken mielijohteesta viikonloppureissulle, saati sitten viikon parin tylsälle löhöilymatkalle polttavan auringon alle, en ole lähdössä.
Kunnioittavasti Teidän,
(eräs) F